ALOITTEEN TAUSTA

Miksi teemme kansalaisaloitteen?

Kansalaisaloite on viimeinen keinomme vaikuttaa vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen heidän tarvitsemiaan palveluita järjestettäessä. Tällä sivulla kerromme palvelujen kilpailuttamisen historiasta, niistä vaiheista, jotka ovat johtaneet kansalaisaloitteen laatimiseen.

Hankintalaki astui voimaan

Suomi päätti sisällyttää kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut 1.3.2007 voimaan tulleeseen hankintalakiin. Tämä tarkoitti sitä, että kunnan tai kuntayhtymän tuli kilpailuttaa edellä mainitut palvelut, mikäli se ei itse niitä tuottanut. Tätä perusteltiin nais- ja pienyrittäjien sekä paikallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tukemisella.

Asumispalvelujen kilpailutus alkoi

Kunnat ryhtyivät kilpailuttamaan vammaisten henkilöiden asumispalveluja välittömästi lain tultua voimaan. Ensimmäisissä kilpailutuksissa näkyi osaamattomuus uuden toimintatavan edessä. Tarjouspyynnöt oli laadittu puutteellisesti ja niihin sisältyi paljon arveluttavia piirteitä.

Kansainväliset suuryritykset tulivat markkinoille

Hankintalain päivittäminen avasi julkilausuttujen tavoitteiden vastaisen kehityksen: Pieniä ja paikallisia yrityksiä ryhtyivät ostamaan kansainvälisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset. Ne näkivät, että Suomessa avautuu suuret sosiaali- ja terveysalan markkinat. Tähän mennessä on tehty 400–500 yrityskauppaa. Suomen Yrittäjiin kuuluvasta Terveys- ja sosiaalialan yrittäjät ry:stä on lopetettu kokonaan palkattu henkilöstö, koska jäsenmaksut maksavat yritykset on myyty.

Vammaisista tuli osattomia itseään koskevissa päätöksissä

Hankintalain mukaisessa tarjouspyynnössä keskeistä on potentiaalisten palveluntuottajien syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu. Kilpailutuksissa keskustelevat vain kunta ja palveluntuottajat. Vammaisilla ihmisillä ei ole osallisuutta eikä oikeussuojakeinoja itseä koskevien asioiden järjestämisessä, mikä luo rakenteelliset edellytykset huonolle kohtelulle. Palveluntuottajille ja kuntien virkamiehille syntyy mielikuva siitä, että vammaisia henkilöitä ei tarvitse kuulla.

Kilpailutuksissa hinta sivuutti laadun

Vammaisten henkilöiden kilpailutukset ovat olleet valtaosaltaan puhtaasti hintakilpailuja. Laatuosioita on saattanut olla mukana, mutta laadulla ei tosiasiassa ole juuri merkitystä. Ainoa, jota kiinnostaa valvoa kilpailutuksen jälkeistä toimintaa, on vammainen henkilö itse ja hänen läheisensä. Mutta heillä ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia.

Hintakilpailu polki palvelun laatua

Kilpailutuksissa hinta määritellään usein arvioimatta vammaisten henkilöiden tarvitseman avun ja tuen määrää, jonka tulisi määrittää hinnan perusteena olevat tarvittavat henkilöstöresurssit. Toteutuneissa kilpailutuksissa tarjoukset on usein annettu alihintaisina, jotta varmasti saadaan sopimus omalle yritykselle.

Vammaisista ihmisistä tuli kauppatavaraa

Moni palveluntuottaja on suorastaan ”saalistushinnoilla” (Helsingin Sanomat pääkirjoituksessa 23.3.2017) hamunnut kilpailutuksen voiton ja myynyt sitten yrityksen isoille ostajille. Näissä tilanteissa vammaiset ihmiset ovat olleet puhdasta kauppatavaraa.

Toistuvat kilpailutukset vaikeuttivat vammaisten ihmisten arkea

Kunnat ovat tehneet kilpailutuksissa hyvin lyhyitä sopimuksia, joita sitten on uudelleen kilpailutettu. Kilpailutuksen seurauksena palveluntuottaja ja usein myös henkilökunta ovat vaihtuneet. Tämä on tarkoittanut vammaisten ihmisten arjen täydellistä sekoittamista ulkopuolelta/yläpuolelta. Esimerkiksi henkilöt, jotka eivät kommunikoi puheella, ovat menettäneet heitä ymmärtävän henkilökunnan.

Vammaisjärjestöt tekivät yhteistyötä hankintalain muuttamiseksi

Kaikki suomalaiset vammaisjärjestöt ovat tehneet vuodesta 2013 ja kehitysvamma-alan järjestöt jo vuodesta 2011 lähtien tiivistä yhteistyötä ja asettaneet tavoitteeksi lakimuutoksen, jossa vammaisten henkilöiden välttämättömät palvelut rajataan hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle.

EU-direktiivit eivät velvoita kilpailutuksiin

Monissa muissa EU-maissa ei noudateta Suomen kilpailuttamiskäytäntöä vammaisten ihmisten tarvitsemien elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestämisessä. Kilpailuttaminen on suomalainen valinta, joka loukkaa kansalaisten oikeuksia ja on johtanut pahoinvointia lisääviin toimintatapoihin.

Lisätietoja

Markku Virkamäki, 2016: Sähköinen huutokauppa vammaisten ihmisten elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestämisen tapana.

Lue lisää!